Alussa oli kynä. Piirsin piirtämästä päästyäni. Kuvataideluokka, kuvataidelukio - ymmärsin ettei minusta tule kuvataiteilijaa. Hain media-alalle.

Pääsin opiskelemaan leikkausta Tampereelle, suoraan lukiosta. Olin jo aiemmin vaihtanut Carrols-pestin storyboardien piirtämiseen ja sillä elätin itseni läpi koulunkin.

Valmistuin vuonna 2005, ja vaikka työharjoittelut viitoittivat mainosmaailmaan, en lähtenyt sille tielle. Halusin tehdä pidempää muotoa.

Lopetin piirtämisen viimein kokonaan vuonna 2006 (siihen mennessä olin jo ehtinyt piirtää yhden pitkän elokuvan), ja päätin lähteä liikkeelle sieltä mistä muutkin, Big Brotherista. Sen jälkeen pääsin leikkaamaan sarjoja, estradiviihteen (Talent Suomi) kautta realityyn (K-70 ja Kaikki Puumalan puolesta), ja lopulta asiaviihteeseen (Operaatio Maa, Korkeasaari).

Isojen projektien välissä leikkasin pienempiä dokumenttijuttuja, joista yksikään ei tosin päässyt - tai ollut edes tarkoitettu - televisiolevitykseen. Lisäksi listaan mahtuu animaatio- ja graafikkohommia, joitakin mainoselokuvia, assistenttitöitä sekä omia harrasteluprojekteja.

Välillä minusta tuntuu että leikkaajan ammatti on todella kummallista tirkistelyä. Välillä taas koen tekeväni jotain tärkeää, muotoilevani ajatuksia jotka herättävät vastakaikua muissa ihmisissä.

Leikkaaja manipuloi ihmisten sanomisia ja tekemisiä, eikä se valta ole täysin vailla vastuuta. Uskon että minun täytyy olla rehellisesti kiinnostunut ja koko ajan aiheen ja esiintyjien puolella jotta olen ansainnut paikkani. Siksi haluan ajatella tarkkaan sisältöä, muodostaa empaattisen kontaktin ihmisiin kameran edessä, ja käyttää luovuuttani tehdäkseni kokonaisuudesta mahdollisimman kiinnostavan, yllättävän ja ehjän.